keskiviikko, 13. huhtikuu 2011

Eläinkommunikointi :)

Sekarotuinen 4v narttuni.

10.4 koirani kertoi, että sillä on kipuja hännäntyvessä, ja seuraavana päivänä sillä olikin vesihäntä, raukalla. Teimme tuolloin myös sovinnon...koira on ollut keskustelumme jälkeen paljon rennompi minun lähelläni. Meille oli tästä jatkuvasta valtataistelusta kertynyt eripuraa välillemme.

Tänään,13.4 juttelin taas koirani kanssa.

Kysyin siltä, miltä siitä tuntuu, kun entinen miesystäväni ei enää ole täällä, kun minusta koirani piti hänestä kovin?

Rakastin häntä, ja ikävöin, mutta ymmärrän miksei hän enää voi olla täällä.

MIten sinä muuten voit?

Minulla on nälkä.

Myöhemmin kyselin:

Mikä on sinun elämäsi tarkoitus?

Minun tarkoitukseni on tuoda sydänenergiaa.

Miltä sinusta tuntuu tämä levoton energia joka nyt maailmassa liikkuu?

En ota sitä vastaan, se kimpoaa minusta pois, tai sitten muutan sen sydänenergiaksi. JEE SYDÄNENERGIAA!

9kk kolikissani:

Miten voit?

Hyvä olla.

Mikä luulet on sinun elämäsi tarkoitus?

Tuoda hyvää oloa.

Yritin vielä kysellä jotain, mutta:

Nyt tahdon nukkua.

Ja niin se rupesi nukkumaan :D

9kk narttukissani:

Oli aivan mahdoton höpötes :) Välillä piti keskeyttää kun en pysyny perässä.


Mikä sun tehtäväs on?


 Maadoittaa. Ja vahtia.


Vahtia mitä?

Vahtia elämää...
sitten meni överiksi.


Onko sulla ikävä äitiäsi?


Ei se ollu mun oikea emo, maallisesti vain...
ja taas meni överiksi, tuli puhetulva.


Mikä on kivointa mitä olet tehnyt tänään?


Olin pihalla, takapihan terassilla. Ja lintulaudan luona, toivoin nappaavani linnun.

MItäs olet mieltä veljestäsi?

Se on ahne. ( Tässä kissa antoi minulle kuvan, missä tämä kyseinen veli söi ja joi yhtäaikaa )

:)

 

Mustarastaan ryhmäsielu:

Mikä on sinun tarkoituksesi, mustarastas?

Rakkaus.

Mitä luulet, että tapahtuu vuonna 2012?

Rakkaus voittaa.


Ystäväni nuori uroskoira ( valokuvasta, en ole tavannut henk.koht.):

Mitä toivot keväältä ja kesältä?


* Hajuja * Tuli paskanhaju nenään.
Sitten tuli semmonen kuva missä oli pitkä suora baana kävelytietä, pienen koiran perspektiivistä, ja tää koiruus käveli siinä ikäänkuin lihakset pullistellen...sitten siitä meni ohi ainakin yhdet sääret...naisen vaaleehipiäiset,punanen hameenhelma..jotain se niistä meinas.Tikru kulki remmissä, remmi tiukalla ja Äiti tuli takana.
Kenties tässä tarkoitettiin että hajuja ja narttuja?


Miten voit?
Jännän ahdistava tunne tohon ylös rintaan/ alas kaulaan,* Vaikea haukkua*...?

 

Tämmösiä!!

14.4 4v seropini:

Mitä sinusta ihmisten pitäisi oppia koirilta?

Nauttimaan elämän pikkuasioista. Ajetaan vain autoilla paikasta toiseen; pitäisi välillä pysähtyä tienviereen ja tulla autosta ulos katsomaan maisemaa.

Näetkö ihmisten aurat?

Tarkoitat näitä valokehiä ihmisten ympärillä? Kyllä.

Minkä värinen on minun aurani?

*Kirkas piste* (??)

 

 

 

 

 

keskiviikko, 5. tammikuu 2011

Tässä nyt sitten tulee ensimmäiset jäljet tähän blogiin,

Njaa.

Ei mitään sen tarkempaa ajatusta siitä, mitä kirjoittaisin. Ei niin väliäkään. Tämä on näitä iltoja, kun notkun tietokoneella, vaikka voisin jo olla sängyssä nukkumassa. Jotenkin vain olen vielä vailla jotain...päivä ei ole ihan täysi. Jotain puuttuu, vaikka tiedänkin, ettei se tästä tämän kummemmaksi tule. Tämä päivä siis. Kun menen nukkumaan, tulee seuraava päivä, ja kun etukäteen lähestulkoon tiedän, ettei sitä kaipaamaani jotakin ihmettä ja kummaa tule silloinkaan...niin blääh; Tämä kuulostaa erinomaisen masentuneelta ja itsesäälin sävyttämältä marinalta!

Vauva söi äsken...ei hyvin, vähän vain. Se tietää taas sitä, että valvotaan enemmän ja vähemmän ensi yönä. Nyt se höpöttää tuolla sängyssään ummet ja lammet eikä sitä taida väsyttää ollenkaan...eijjei, nyt se huusi, kun oli hukannut tuttinsa, ja alkoi pussuttaa tyytyväisenä sen saatuaan. Pieni.

Tänään otti yhteyttä pitkäaikainen ystävä, jonka kanssa meni välit poikki tuossa vuosi sitten. Sitä ennemminkin ne jo rakoilivat. Mutta vuosi sitten minä vain päätin poistaa elämästäni ihmiset, jotka tuntuivat koko ajan satuttavan minua, ( eli kaikki; höm)  ja hän, jota olin pitänyt sellaisessa asemassa kuin parhaana ystävänäni, oli yksi joka eniten loukkasi. Luulen, etten itsekään ole nähnyt asioita ihan kaikessa leveydessään, mutta kuitenkin. Lupasin uudenvuoden lupauksena, etten enää anna ihmisille anteeksi kuin yhden kerran....ja nyt tämä ex-ystävä ( Onko ex-ystäviä olemassakaan...onko hän koskaan ollut oikea ystävä, jos on saanut tuon etuliitteen?) kysyi, että montako kertaa olen hänelle anteeksi antanut, ja vieläkö hän sen kerran saa anteeksi?

Olen antanut hänelle anteeksi niin monta kertaa, etten tosiaan muista montako...näin vastasin hänellekin. Mutta nyt olenkin äkkipikaa tehdyn uuvee lupaukseni kanssa mietintämyssy päässä...tarkoittaako se, että annan vielä kerran anteeksi? Vai että mennyt on mennyt ja vastaisuudessa ihmiset saavat korkeintaan sen kerran anteeksi ja sitten kenkää? Luulenpa, että luvatessani tarkoitin tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa kuitenkin. Vaan, huomaan että tosiaan haluaisin antaa anteeksi, tälle ex-ystävällekin ( Niin, niin, tottakai haluan, siksi minun piti tälläinen lupauskin tehdä!)...mutta mitä sekin sitten tarkoittaa?  Jos antaisin anteeksi, en kuitenkaan voisi unohtaa asioita. Ei kai elämässä pitäisikään...mutta asiat eivät voisi koskaan olla kuten ennen. En kuitenkaan haluaisi torailla ja kyräillä, vaan olla ihan tuttavallisissa välilöissä hänen, ja monen muunkin kanssa, jotka siellä anteeksiantoani anovien listalla ovat ( Tottakai se on hirmuisen pitkä lista ja ihmiset eivät voi elää jos kannan heille kaunaa!)  

Miksikäs sellaista tilannetta nimitetään? Onko se anteeksi antamista? Unohtamista? Vai vain välinpitämättömyyttä?                                      

 

 

  • Henkilötiedot

    Minä, eli Rieppana ihan ite, olen 2hmmmmmmmm ( täytyy laskea syntymävuodesta kun ei muuten muista enää)7 vuotias kolmen lapsen äiti, jolle on tapahtunut eläissään tooooosi paljon kaikenlaista jännää. Tuulet on minua Rieppanaa viskoneet siihen malliin, että olen likipitäen yksinäni kolmen lapseni kanssa maailmassa...eli päivät on ihan yksinäisiä, vaikka ovatkin täynnä tekemistä. Eli on aikaa kirjoittaa. Ja tarvekin.
    Ihan varma olen, että kirjoittaminen tekee tälle rakkaalle päänupille hyvää...on jopa ehkä se viiminen pelastava oljenkorsi.
    Itselleni kirjoitan, mutta jos joku lukeepi, niin aina kivempi. Luulisin, että suurin osa ei ihan tyhjäksi jää minun tekstiäni lukemalla. Taitaa olla meikämuijalla niin eriskummalinen katsantokanta koko elämän piiriin, että ei ihan heti kellään muulla. Ja jos joku tunnistaa itsensä kirjoituksistani niin, että on kuin itse kirjoittaisi, niin ilmoittakoon ihmeessä!!! Sinua on sitten meinaan kaivattu syvään ja hartaasti :)
    Ja mistäkö kirjoitan? No, elämästähän minä kirjoitan, kun en muusta tiedä, mutta siitä sitäkin enemmän. Ainakin näin omasta kuopastani katseltuna ;)