Njaa.

Ei mitään sen tarkempaa ajatusta siitä, mitä kirjoittaisin. Ei niin väliäkään. Tämä on näitä iltoja, kun notkun tietokoneella, vaikka voisin jo olla sängyssä nukkumassa. Jotenkin vain olen vielä vailla jotain...päivä ei ole ihan täysi. Jotain puuttuu, vaikka tiedänkin, ettei se tästä tämän kummemmaksi tule. Tämä päivä siis. Kun menen nukkumaan, tulee seuraava päivä, ja kun etukäteen lähestulkoon tiedän, ettei sitä kaipaamaani jotakin ihmettä ja kummaa tule silloinkaan...niin blääh; Tämä kuulostaa erinomaisen masentuneelta ja itsesäälin sävyttämältä marinalta!

Vauva söi äsken...ei hyvin, vähän vain. Se tietää taas sitä, että valvotaan enemmän ja vähemmän ensi yönä. Nyt se höpöttää tuolla sängyssään ummet ja lammet eikä sitä taida väsyttää ollenkaan...eijjei, nyt se huusi, kun oli hukannut tuttinsa, ja alkoi pussuttaa tyytyväisenä sen saatuaan. Pieni.

Tänään otti yhteyttä pitkäaikainen ystävä, jonka kanssa meni välit poikki tuossa vuosi sitten. Sitä ennemminkin ne jo rakoilivat. Mutta vuosi sitten minä vain päätin poistaa elämästäni ihmiset, jotka tuntuivat koko ajan satuttavan minua, ( eli kaikki; höm)  ja hän, jota olin pitänyt sellaisessa asemassa kuin parhaana ystävänäni, oli yksi joka eniten loukkasi. Luulen, etten itsekään ole nähnyt asioita ihan kaikessa leveydessään, mutta kuitenkin. Lupasin uudenvuoden lupauksena, etten enää anna ihmisille anteeksi kuin yhden kerran....ja nyt tämä ex-ystävä ( Onko ex-ystäviä olemassakaan...onko hän koskaan ollut oikea ystävä, jos on saanut tuon etuliitteen?) kysyi, että montako kertaa olen hänelle anteeksi antanut, ja vieläkö hän sen kerran saa anteeksi?

Olen antanut hänelle anteeksi niin monta kertaa, etten tosiaan muista montako...näin vastasin hänellekin. Mutta nyt olenkin äkkipikaa tehdyn uuvee lupaukseni kanssa mietintämyssy päässä...tarkoittaako se, että annan vielä kerran anteeksi? Vai että mennyt on mennyt ja vastaisuudessa ihmiset saavat korkeintaan sen kerran anteeksi ja sitten kenkää? Luulenpa, että luvatessani tarkoitin tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa kuitenkin. Vaan, huomaan että tosiaan haluaisin antaa anteeksi, tälle ex-ystävällekin ( Niin, niin, tottakai haluan, siksi minun piti tälläinen lupauskin tehdä!)...mutta mitä sekin sitten tarkoittaa?  Jos antaisin anteeksi, en kuitenkaan voisi unohtaa asioita. Ei kai elämässä pitäisikään...mutta asiat eivät voisi koskaan olla kuten ennen. En kuitenkaan haluaisi torailla ja kyräillä, vaan olla ihan tuttavallisissa välilöissä hänen, ja monen muunkin kanssa, jotka siellä anteeksiantoani anovien listalla ovat ( Tottakai se on hirmuisen pitkä lista ja ihmiset eivät voi elää jos kannan heille kaunaa!)  

Miksikäs sellaista tilannetta nimitetään? Onko se anteeksi antamista? Unohtamista? Vai vain välinpitämättömyyttä?